Rasismin vastaisena päivänä on tärkeää tarkastella, kuinka merkittävä turvallisuusuhka rasismi on. Se ei rajoitu yksittäisiin solvauksiin kadulla, vaan on laajamittainen ja rakenteellinen ongelma.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Valtion nuorisoneuvoston vuonna 2023 julkaisema katsaus osoittaa, että ulkomaalaistaustaisten nuorten koulutuspolut eriytyvät jo varhain. Heitä ohjataan useammin ammatillisiin opintoihin, he pääsevät harvemmin lukioon ja toivomilleen aloille sekä keskeyttävät opintonsa useammin kuin kantasuomalaiset.

Åbo Akademin vuonna 2019 tekemä tutkimus kertoo karua kieltään: maahanmuuttajataustaiset nuoret joutuvat kolminkertaisella todennäköisyydellä kiusaamisen kohteeksi verrattuna suomalaistaustaisiin. Kiusaaminen heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Tämä ei ole vain yksilöllinen ongelma, vaan myös koko yhteiskunnan turvallisuutta horjuttava ilmiö.

Lisäksi Jyväskylän yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2022 tekemä tutkimus osoittaa, että yli 60 prosentilla ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista on niin heikko lukutaito, ettei heillä ole realistisia mahdollisuuksia jatko-opintoihin tai työelämään pääsemiseen. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta rakenteellisesta syrjinnästä, joka alkaa jo peruskoulussa. Monikielisten lasten erityistarpeet jäävät usein huomioimatta, vaikka he tarvitsisivat enemmän tukea ja ohjausta alakoulussa. Tämä johtaa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden kasautumiseen sekä yhteiskunnallisen polarisaation syvenemiseen.

On ollut erittäin valitettavaa seurata, kuinka hallituksen toimet rasismin vastaisessa työssä ovat jääneet pinnallisiksi eleiksi ilman todellisia vaikutuksia. Rasisminvastaisen ohjelman uskottavuus mureni hetkessä, kun yksi hallituspuolueista irtisanoutui siitä välittömästi julkaisutilaisuuden jälkeen. Lisäksi hallituspuolueiden edustajat ovat antaneet rasistisia lausuntoja eduskunnassa ja mediassa. Tämä ei ole vain epäeettistä – se lähettää suoran viestin siitä, että rasismi sallitaan ja hyväksytään valtion korkeimmilla tasoilla.

Kuinka voimme odottaa, että yhteiskunta olisi tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kaikille, jos johtavat poliitikot itse toimivat vastoin näitä periaatteita? Jos rasismi normalisoidaan yhteiskunnan huipulta käsin, se leviää myös arkipäivään ja instituutioihin yhä syvemmin. Rakenteellinen syrjintä ei ole vain yksilöiden kokemus, vaan koko kansakuntaa heikentävä ilmiö. Sen kitkeminen ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus – se on myös keskeinen turvallisuuskysymys.