Hallitus kehuu puoliväliriihen päätöksiään “Suomen kannalta välttämättömiksi” ja kutsuu niitä “kasvuriiheksi”. Todellisuudessa kyseessä on ideologisesti ohjattu kurjistuspaketti, joka palkitsee suurituloiset ja jättää pienituloiset, opiskelijat, järjestöt ja tavalliset arjen sankarit maksumiehiksi. Kun pintaa raaputtaa, on selvää, että kyse ei ole säästämisestä – kyse on arvovalinnoista.

Aloitetaan työelämästä. Hallitus poistaa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Tällä iskulla heikennetään työntekijöiden mahdollisuuksia järjestäytyä ja puolustaa oikeuksiaan. Jos ansaitset 3 000 euroa kuukaudessa ja maksat 300 euron jäsenmaksun, sinulta katoaa tästä 127 euroa vuodessa. Tämä ei ole mikään pieni muutos, vaan selvä signaali siitä, että työntekijöiden ääntä ei enää haluta kuulla eikä haluta kunnioittaa.

Samaan aikaan hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia 75 miljoonalla eurolla. Tämä raha ei katoa mihinkään. Se on pois meidän lasten opetuksesta, päiväkotien resursseista ja koulutuksen laadusta. Suurin osa kuntien menoista menee juuri varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Kun näistä leikataan, leikataan suoraan tulevaisuudesta.

Eikä siinä vielä kaikki. Korkeakoulujen perusrahoitusta vähennetään asteittain: 30 miljoonaa vuonna 2026, 20 miljoonaa vuonna 2027 ja 15 miljoonaa vuodesta 2028 alkaen. Tätä on vaikea ymmärtää maassa, joka väittää elävänsä koulutuksesta ja innovaatiosta. Minne jäi ne lupaukset, että koulutus on erityissuojelussa?

Erityisen raaka on päätös vähentää STEA-avustuksia kymmenellä miljoonalla eurolla järjestöiltä, jotka tekevät arjessa valtavan tärkeää työtä ihmisten hyvinvoinnin, mielenterveyden, syrjäytymisen ehkäisyn ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Jo aiemmat leikkaukset ovat vieneet järjestöiltä puolet rahoituksesta, ja nyt viedään lisää. Miten hallitus aikoo paikata tämän aukon vai aikooko ollenkaan?

Ja sitten tulemme hallituksen “oikeudenmukaiseen” veropolitiikkaan. Tuloveroa lasketaan – mutta epätasaisesti. Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan 2 800 euron kuukausituloilla verotus kevenee reipaasti alle 1% eli 230 euroa vuodessa. Mutta jos tienaat 14 000 euroa kuukaudessa? Saat 2 116 euron verohelpotuksen, joka on yli 1 %. Näennäisesti kaikille annetaan, mutta käytännössä hyvätuloisille lahjoitetaan.

Samalla kevennetään perintö- ja lahjaveroa. Perintöveron alarajaa nostetaan 20 000 eurosta 30 000 euroon ja lahjaveron 5 000 eurosta 7 500 euroon. Vaikutus valtion tuloihin on 67 miljoonaa – raha, joka jää nyt rikkaiden perheiden sisäisiin omaisuuden siirtoihin.

Ja jos tämä ei vielä riitä, yhteisöveroa lasketaan 20 prosentista 18 prosenttiin. Tämä tarkoittaa 830 miljoonan euron verohelpotusta yrityksille. Samalla yritystuista leikataan vain 12 miljoonaa. Leikataan murusia ja jaetaan jättipotti. Koko paketti on niin räikeä, että jopa entinen valtiovarainministeri Matti Vanhanen totesi Ylelle, että rahat menevät suoraan osinkoina ulkomaille. Talouskasvun nimissä rakennetaan systeemi, jossa yhteistä hyvää rapautetaan ja voitot yksityistetään miljardi yrityksille.

Kaiken tämän keskellä hallitus löytää rahaa sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen. Poliisin, rajavartiolaitoksen ja suojelupoliisin suorituskykyä vahvistetaan 43 miljoonalla eurolla vuodessa. Puolustusmenoja kasvatetaan 3,6 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä – nostamalla ne kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vaikka turvallisuuden parantamisen puolella olen, niin rohkenen kysymään, mitä hyötyä on poliiseista ja puolustuksesta, jos ihmisiltä viedään arjen perusturva, toimeentulo, koulutus ja terveys?

Hallitus väittää, että rahat ovat loppu. Silti rahaa löytyy, kun kyse on suurituloisten veronkevennyksistä tai yritysten tukemisesta. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on harkitusti valittu tie. Hyvinvointivaltiota puretaan palasiksi samalla, kun rakennetaan järjestelmää, joka suojaa vain hyväosaisia. Kansalaiset maksavat, eliitti kiittää.

Tämä ei ole kasvuriihi. Tämä on kylmä suunnitelma hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Rahaa on, mutta ei kansalle.