Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) julkaisi 28.10 raportin, joka on kylmäävää luettavaa. Sen mukaan vihapuhe on Suomessa saavuttanut kriittisen tason sekä verkossa että poliittisissa piireissä. Raportti nostaa esiin sen, minkä moni nainen, maahanmuuttaja tai seksuaalivähemmistöön kuuluva on tiennyt jo pitkään: vihapuhe ei ole yksittäisiä poikkeuksia, vaan rakenteellinen ongelma. 

On hälyttävää, että poliisi ja syyttäjälaitos eivät raportin mukaan aina tunnista tai kirjaa vihamotiiveja rikoksiin. Kun viranomaiset eivät toimi johdonmukaisesti, viesti on selvä: vihapuhetta ja rasismia ei oteta yhteiskunnassamme vakavasti. Tämä murentaa luottamusta oikeusjärjestelmään ja samalla demokratiaan. 

Suomen on vihdoin siirryttävä sanoista tekoihin. ECRI:n ehdottama poikkihallinnollinen työryhmä on välttämätön, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, kuten poliisin ja syyttäjien koulutusta viharikosten tunnistamiseen ja kirjaamiseen. Samalla tarvitaan selkeitä ohjeita sosiaalisen median alustoille ja medialle vihapuheen ehkäisemiseksi. Tämän lisäksi tarvitsemme turvallisia kanavia vihapuheen uhreille, erityisesti naisille, nuorille ja vähemmistöihin kuuluville, jotka usein joutuvat vaikenemaan pelon vuoksi. 

Raportissa tuodaan myös esiin huoli pyrkimyksistä heikentää paperittomien oikeutta saada kiireellistä terveydenhuoltoa. Komissio tuo selkeästi esiin raportissa, että paperittomilla maahantulijoilla on oikeus saada terveydenhuoltoa. Tämä huomio on todella osuva, sillä tällä ei säästetä mitään, vaan päinvastoin tallaisella asetuksella lisätään eriarvoisuutta, epäluottamusta yhteiskuntaan ja tehdään Suomesta turvattomampi, mikä taas puolestaan lisää tarpeetonta resurssien tuhlausta. Yksinkertaisesti sanottuna inhimillisyys ei saa olla valikoivaa. Jokaisen ihmisen oikeus välttämättömään hoitoon on ihmisoikeus. 

On hyvä, että raportti tunnistaa myös myönteistä kehitystä kuten tasa-arvolainsäädännön uudistuksia ja yhdenvertaisuusvaltuutetun vahvistettua asemaa. Mutta näitä ei voi käyttää suojakilpenä sen todellisuuden edessä, jossa vihapuheesta on tullut arkipäivää myös poliittisessa keskustelussa. 

Me Demarinaiset olemme jo pitkään vaatineet nollatoleranssia vihapuheelle ja väkivallan kaikille muodoille. Meidän tehtävämme on puolustaa jokaisen oikeutta olla oma itsensä ilman pelkoa. Poliittinen johtajuus punnitaan siinä, miten johdonmukaisesti puolustamme ihmisarvoa myös silloin, kun se on epämukavaa tai poliittisesti vaikeaa. 

Suomen hallituksen on aika näyttää, että se ei hyväksy vihapuhetta. Nyt tarvitaan rohkeutta, vastuunkantoa ja solidaarisuutta, ei uusia raportteja hyllyyn pölyttymään.