Ystävänpäivä muistuttaa meitä yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tärkeydestä. Kuitenkin monille tämä päivä korostaa yksinäisyyden tunnetta, joka voi vaikuttaa syvästi hyvinvointiin. Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen kokemus, vaan yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii huomiota. Se vaikuttaa laajasti terveyteen, työkykyyn ja sosiaalisiin suhteisiin.

Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemus varjostavat monen lapsen ja nuoren arkea. Noin joka kymmenes suomalainen kärsii haitallisesta yksinäisyydestä. 66 prosenttia 16–24-vuotiaista kokee yksinäisyyttä Suomessa joitakin kertoja kuukaudessa tai useammin. Viime vuoden Yksinäisyysbarometriin vastanneista näin koki 47 prosenttia. Samalla joka kolmannes opiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään opintoihinsa liittyvään ryhmään. Koronapandemia on vain pahentanut tilannetta entisestään.

Rahahuolet näkyvät tuoreessa barometrissa ja niitä pidetään neljänneksi yleisimpänä syynä omaan yksinäisyyteen. Yksinäisyysbarometrista selviää, että mitä nuorempi vastaaja on ja mitä pienemmät tulot vastaajalla on, sitä useammin yksinäisyyttä koetaan ja sitä useammin yksinäisyys on aiheuttanut mielenterveyden ongelmia. Ne 16–24-vuotiaat, jotka kokivat yksinäisyyttä, kertoivat keskeisimmiksi yksinäisyyden syiksi mielenterveysongelmien lisäksi huonot kokemukset ihmissuhteissa sekä erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet.

Yksinäisyys ei kuitenkaan rajoitu vain nuoriin, sillä se koskettaa kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä. Se voi johtaa vakaviin terveysongelmiin, kuten masennukseen, ahdistukseen ja fyysisiin sairauksiin. Erityisesti iäkkäät kärsivät yksinäisyydestä ja tutkimukset osoittavat yksinäisten iäkkään suhteen, että yksinäisyys lisää terveyspalvelujen käyttöä ja kuolleisuutta. Yksinäiset ikäät tarvitsevat enemmän lääkärikäyntejä, sairaalahoitoja ja pitkäaikaishoitoa, mikä rasittaa terveydenhuoltojärjestelmää ja yhteiskunnan resursseja. Tämä kuitenkaan ei ole ikään syy vaan meidän, sillä me emme ole pystyneet järjestämään riittävän kattavia palveluja iäkkäille, jolloin he turvautuvat muihin palveluihin.

Meidän on tunnistettava yksinäisyyden moninaiset vaikutukset ja ryhdyttävä toimiin sen vähentämiseksi. Yksinäisyyden torjuminen edellyttää yhteisöllisyyden vahvistamista kaikilla elämänalueilla. Tämä tarkoittaa investointeja ja resursseja ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten yhteisöllisiin palveluihin, vapaaehtoistoiminnan tukemiseen, nuorisotalo palveluihin ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen kaikissa ikäryhmissä. Samalla kouluissa, työpaikoilla ja vapaa-ajan toiminnoissa on luotava ympäristöjä, joissa jokainen tuntee olevansa arvostettu ja kuuluva. On tärkeää edistää avoimuutta, empatiaa ja osallisuutta, jotta kukaan ei jää ulkopuolelle.

Kuntien ja hyvinvointialueiden on aika sisällyttää yksinäisyyden vähentäminen hyvinvointisuunnitelmiinsa. Terveyskeskuksissa ja sosiaalitoimessa yksinäisyys tulisi tunnistaa paremmin, jotta apua tarvitsevat ohjautuisivat oikeiden palveluiden, kuten järjestöjen toiminnan pariin. Tämä keventäisi julkisten palveluiden kuormitusta ja toisi säästöjä hyvinvointialueille. Yksinkertaisesti sanottuna yksinäisyys lisää kansansairauksia, joten sen tunnistaminen terveysuhkana on kaikkien etu.

Mennyt ystävänpäivä muistuttaa meitä, että me voimme kaikki tehdä osamme yksinäisyyden vähentämiseksi. Isojen poliittisten suuntamuutoksen lisäksi myös pienet teot, kuten yhteydenotto vanhaan ystävään, naapurin tervehtiminen tai hiljaisemman luokkalaisen kanssa keskustelu, voivat rakentaa siltoja ihmisten välille. Yhdessä voimme luoda yhteiskunnan, jossa jokainen tuntee kuuluvansa ja jossa yksinäisyys ei varjosta kenenkään elämää.