Tein turun kaupunkivaltuustoon tämän aloiteen 23.3.2026, mikä menee seuraavasti:

”Nykyinen kotoutumismalli perustuu usein määräaikaiseen prosessiin (ns. KOTO-aika), jonka aikana maahan muuttaneen odotetaan saavuttavan riittävät kieli- ja yhteiskuntataidot. KOTO-koulutus on lakisääteistä ja siihen on varattu rahoitus. Käytännössä tämä aikaraja ei kuitenkaan ole kaikille realistinen.

Osa kotoutujista jää KOTO-ajan päättyessä tilanteeseen, jossa kielitaito on edelleen puutteellinen eikä valmiuksia siirtyä jatkokoulutukseen, työelämään tai valmentaviin koulutuksiin vielä ole. Tällöin riski syrjäytymiselle ja pitkäaikaiselle työttömyydelle kasvaa merkittävästi.

KOTO-ajan jälkeinen koulutus on keskeinen keino estää kotoutumisen katkeaminen ja turvata hallittu siirtymä kohti koulutusta, työelämää ja osallisuutta yhteiskunnassa. Turussa KOTO-ajan jälkeistä koulutusta järjestävät vain harvat toimijat, kuten Turun työväenopisto. Toiminta perustuu pitkälti hankerahoitukseen, minkä vuoksi koulutuksen saatavuus on rajallista eikä sen jatkuvuus ole riittävästi turvattu, vaikka tarve on suuri. Selvityksessä voidaan huomioida erilaisia toteutusvaihtoehtoja, mukaan lukien kaupungin sisäiset järjestämismallit ja yhteistyöratkaisut, kuten muissa naapurikunnissa on tehty.

Kaupungin vastuulla on varmistaa, että kotoutumispolku ei pääty hallinnollisiin aikarajoihin, vaan etenee yksilöllisten valmiuksien mukaisesti. KOTO-ajan jälkeisen koulutuksen turvaaminen vahvistaa yhdenvertaisuutta, ehkäisee syrjäytymistä ja tukee pitkäjänteistä kotoutumista. Varhainen tuki on myös taloudellisesti perusteltua, sillä se vähentää pitkäaikaistyöttömyyden ja raskaampien palveluiden tarvetta.

Ehdotus

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Turun kaupunginvaltuusto selvittää:

1. KOTO-ajan jälkeisen koulutuksen saatavuuden henkilöille, joiden kotoutumisaika on päättynyt, mutta joiden kieli- ja työelämävalmiudet eivät vielä riitä siirtymiseen koulutukseen tai työelämään.
2. Toimivan ja riittävästi resursoidun mallin luomisen KOTO-ajan jälkeisen koulutuksen järjestämiseksi yhteistyössä koulutuksen järjestäjien kanssa sekä keinot vahvistaa toiminnan jatkuvuutta ja rahoituksen ennakoitavuutta ilman, että se perustuu yksinomaan määräaikaiseen hankerahoitukseen.
3. Keinot ehkäistä tilanteita, joissa kotoutumisen katkeaminen johtaa palveluiden ja tuen ulkopuolelle jäämiseen, syrjäytymiseen tai pitkäaikaistyöttömyyteen. ”